Matti Perälä

Soittaminen

Osaan jotakuinkin lukea nuotteja. vasemman käden sormet löytävät yleisimpien sointujen otteet. Musiikki tuo iloa.

Olen soittanut rippikouluikäisenä seurojentalon iltamissa ja hirvipeijaisissa. Pappina hankin kitaran uudelleen kun huomasin että olivat tulleet nuorten veisujen ensimmäiset vihkoset. Ja että niissä pärjäili suurin piirtein seurojentalon taidoilla.

Nykyisin nuoret ovat hyvin taitavia. Myös oppaat ja musiikin teoriankin taso on huomattavan paljon korkeampi kuin minun kohdallani nuorena.

Nautin siitä, että voin yhä oppia ja laulaa tuttuja lauluja. Omaksi ilokseni. Ja osallistua perheemme musikanttien yhtyeeseen.

Lasten ja nuorten kanssa musiikki on tärkeä yhteinen kieli. Siitäkin huolimatta, että tyylien kirjo on aivan valtava.

Luonnostakin voi nauttia, vaikkemme tiedä kaikkien siellä näkyvin kasvien tai eläinten nimiä tai omaa yhteistä pohjaa. Luonnon monimuotoisuus on ilo!