Pohjois-Karjalan kylän elämä muutama vuosikymmen sitten on toisenlaista kuin nykymeno Kehä III:n sisäpuolella tai kaupunkinuorison elämäntapa suuressa maailmassa. Tämän tarinan ”Sieppari ruispellossa” on erilainen kuin J.D.Salingerin henkilöt mutta elämän maku on käsin kosketeltavan verevä.

 

Heikki Turusen kirjan kieli on värikästä ja rajua. Puhuivatko esi-isämme näin karkeasti toisilleen? Kohdeltiinko sisällissodan Suomessa näin kaltoin on oman kylän ihmisiä? Kyllä kohdeltiin – muuallakin kuin Koppelovaarassa. Romaanin nimi on ”Tie, totuus ja elämä”. Jeesuksen sanat sopivat hyvin kuvailemaan arkielämän kiemurat.

 

Pekka Miettisen murhan alkutahdit lyötiin pirtin lämmössä ja loppupätkät raa’asti järven jäällä. Sisällissodan traumat ovat Suomessa kestäneet sukupolvien yli – Heikki Turunen kertoo tämän selkokielellä. Kirjan lukemisesta kannattaa pidättäytyä, jos tuntee saaneensa jo liikaa ihmisten pahuuden kuvauksia.

 

Jeesuksen vertaukset ovat aikanaan liittyneet arkielämään. Tämän romaanin tie on lapioin ja konevoimin tehtävää tietä mutta romaanin myötä se kasvaa myös totuuden tieksi ja lopulta sovinnon ja elämän merkiksi.

 

Grönroos ei ole Jeesus mutta tapahtumien, totuuden ja elämän kaivamiseen esille riittää, että hän voisi olla Jeesus. Koppelovaaralainen paruusia on kaikessa kuvitteellisuudessaan mitä väkevin tosiseikka. Isien pahat teot kantautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen ja heiluttelevat koko kylän elämää.

 

Tiekokous on Jeesuksen läsnäololle toki Turusen luoma omaperäinen ympäristö mutta toimii sukupolvien traumojen katkaisussa hyvin.

 

Heikki Turunen, Tie, totuus ja elämä. WSOY 2012.