Matti Perälä Consulting Tmi
Toiminimi: Matti Perälä Consulting - Seurakuntyön AsiantuntijapalveluTmi
Counselor in Church Activities
Konsultation i Kyrkliga Aktiviteter
Toimiala: Seurakuntyön asiantuntijapalvelu, asiantuntijapalvelua ja tuotantoa seurakuntarakenteesta, seurakunnan työn sisällöstä sekä kuvataiteesta ja musiikista kristillisen sanoman välittäjinä.
----
Kuusankosken seurakunta 100 Luento Kuusankosken seurakuntakeskus
Ihmisten ja Jumalan maailma Kuusankoskella Matti Perälä 5.11.2019
(1) =Power point- lehti
Kuusankosken seurakunnan juhlavuonna on puhuttu aika paljon sisällissodasta. Tämän luennon lähtökohta on noissa ajoissa ja siinä, mitä pastori Sigfrid Sirenius (1877-1961) vuosisata sitten teki Kuusankoskella. Olen esitellyt Kuusankosken kirjassa Sireniuksen toimintaa. Pyynnön tulla papiksi Kuusankoskelle keväällä 1918 hänelle esittivät ammattiyhdistysmies (Taavi Sulkanen) ja Kymiyhtiön konttorinjohtaja (Julius Polin). Hän ei eristäytynyt eikä liittoutunut. Sirenius asui Kymiyhtiön yli-insinöörin (John Hedbäckin) kodissa ja vieraili ahkerasti työväenyhdistysten tilaisuuksissa. Jo ennen vuotta 1918 kerrotaan, että Sireniuksen tilaisuuksissa laulettiin peräperää työväenlaulu ja hengellinen laulu (Internationale ja Kruunaa Jeesus). Sirenius ei siis tullut puolueettomasti ollakseen puuttumatta mihinkään vaan osallistumaan ja menemään asioiden keskelle. Tässä kolme lähdettä:
(2)
*Seppo Aalto Kapina tehtailla, Kuusankoski 1918, Siltala 2018
*Martti Ajo, Punainen eskatologia. Jumalan valtakunta ja työväenliike Sigfrid Sireniuksen teologis-aatteellisessa ajattelussa ja kristillis-yhteiskunnallisessa toiminnassa vuoteen 1924 asti, väitöskirja 2017.
*Matti Perälä, Sigfrid Sirenius Kuusankosken ensimmäisenä pappina. Kuusankosken kirja, Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisusarja nro 34. S. 411-422. Gummerus 1997.
Kun aloitin Kuusankosken seurakunnan kirkkoherran virassa maaliskuussa 1987 täällä toimi vielä Sirenius piiri. Sireniuksen nimen kohtaaminen oli hämmentävää. Mistä Sireniuksen muistossa Kuusankoskella oikein oli kysymys? Tämän luennon aihe aukeaa Sireniuksen toiminnasta: Uskossa on kysymys ihmisten ja Jumalan yhteisestä maailmasta.
Sireniuksen nimi yhdistetään setlementtiliikkeeseen. Hän toimi pitkään Suomen Setlementtiliiton pääsihteerinä.
Setlementti tarkoittaa menemistä ratkaistavien kysymysten keskelle, niiden ”asuttamista”. Sirenius ei vain puhunut. Hän meni Suomen sisällissodassa 1918 kipeimpien kysymysten keskelle ja kovia kokeneiden ihmisten pariin.
(3)
Ennen Kuusankoskelle tuloaan Sirenius julkaisi kirjasen ”Jos Jeesus ei olisi tullut”. Sireniukselle olivat tärkeää henkilökohtainen usko ja evankeliointi yhtä lailla kuin ajan polttavat yhteiskunnalliset kysymykset. Kirjan nimestä voinee jo päätellä, että Jeesuksen tuleminen maailmaan on Sireniuksen mielestä muutoksen tulemista. Ehkäpä voi sanoa, että kristinuskossa on Sireniuksen mukaan kysymys muutoksen aikaansaamisesta. Tässä luennossa katselen siis ihmisten ja Jumalan maailmaa tällaisista ikkunoista.
Ihmisten ja Jumalan maailma
Kuusankoskella,
omassa mielessä ja elämässä,
Raamatussa
Ihmisten ja Jumalan maailma Kuusankoskella Sireniuksen toimintatavan valossa
On helppo ymmärtää, ettei kaikki ole ollut eikä ole Kuusankoskella kovinkaan jumalallista. Jumalallinen tarkoittaa tässä jotain sellaista, missä näemme totuuden ja rakkauden toteutuvan. Ei ole varmasti oikein myöskään sanoa, ettei Kuusankoskella olisi mitään jumalallista.
Käytän esimerkkinä sisällissodan vuosia. Ihmisten maailma oli epäoikeudenmukaisuuden tuntoja, kohtuuttomuuksia, väkivaltaa. Ihmisten maailma Kuusankoskella vuonna 1918 oli taakkoja, särkyneitä toiveita, köyhyyden ahdistusta, katkeruutta, syvälle lyötyjä haavoja, surua perheenjäsenten menetyksistä.
Missä silloin Kuusankoskella näkyi Jumalan maailma? On varmasti olemassa taso, johon minä en pääse eikä meistä kukaan muukaan. Ehkä on jokin sellaisen suunnitelman taso, jota ei ole mahdollista ymmärtää, eräänlainen maailman kokonaissuunnitelman tuonpuoleinen, jumalallinen metataso.
On kuitenkin myös jotain näkyvää. Jumalan työt näkyvät maailmassa ihmisten kautta. Sirenius on tästä sisällissodan Kuusankoskella yksi muttei ainut merkki; hyvyyttä on olemassa. Tietenkin on muistettava, että kukaan ihminen ei ole pelkästään hyvä. Luukkaan mukaan, jopa Jeesus kieltäytyi hyvän leimasta: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” (Lk 18:19).
Jos Sirenius ei olisi tehnyt niin kuin teki, olisi Jumalan maailma peittynyt kokonaan ihmisten pahojen tekojen alle. Tämän puheen tarkoitus on sanoa, että ihmisten ja Jumalan maailma eivät ole kaksi eri maailmaa vaan tämä yksi maailma. Ihmiset tekevät sekä ihmisten että Jumalan tahtomia tekoja.
Ihmisten ja Jumalan maailma omassa mielessä ja elämässä
Elämme aika merkillistä aikaa. Rajallisuus on tullut tietoisuuteemme. Maailma ja sen mahdollisuudet ovat rajallisia. Etsimme toivoa tilanteessa, joka houkuttelee ummistamaan silmät ja käpertymään sekä luonnon että maailmanpolitiikan uhkien edessä. Sireniuskin olisi voinut vain käpertyä, sulkeutua. Hän avasi uskonsa toimintaan.
(4) Elämänkatsomus
Mitä kuuluu nykyihmiselle – meidän elämänkatsomuksellemme?
Puhun uskon- ja elämänkatsomuksistamme kysymällä mihin ne perustamme, mitkä ovat keskeisimmät arvomme ja normimme ja mikä on olemisemme perusfiilis, toivo, epätoivo, rohkeus? Monet sanovat, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Elämäämme tunkeutuu disinformaatiota, väittämiä ja vääristelyjä sekä nykypäivästä että historiasta. En puhu uskon- ja elämänkatsomuksista muita viisaampana vaan sisäpuolelta – tunnistan vaikeuteni ainakin kohtuullisessa määrin.
Varsin yleisesti ajatellaan, että katsomustemme teoreettinen perusta horjuu ja samalla sementoituu. Tarkoitan horjumisella sitä, että ns. suuret kertomukset menettävät otettaan, siis uskonnot ja poliittiset ideologiat ja samoin näitä kannattelevat laitokset ja instituutiot. Monet sanovat, että nykyihminen kulkee katsomusten markkinoilla kuin valintamyymälässä ja nappaa ostoskärryynsä palasen sieltä ja toisen täältä. Tehdään yksilöllisiä, itseä miellyttäviä perusratkaisuja. Mielestäni kyllä entistä suppeammalta, lähinnä mielihyvän pohjalta. (Mielihyvä on filosofinen käsite. Mielihyvä on voimakkaasti motivoiva tila, pitää aktiivisena. Antiikin kreikassa hedone =nautinto) Tässä tarkoitan mielihyvällä sitä, että teoreettiseksi perustaksi ei haeta perusteltuja henkisiä tai materiaalisia kivijalkoja vaan miellyttävyyttä ja vaivattomuutta.
Vakaumukseni on, että kristinuskon perusta kestää. Emme voi horjuttaa Jumalaa. Mutta miten hänet löydämme? Olen läpi elämän kokenut olevani aika yksinäinen mietiskelijä. Uskosta ei kuitenkaan pitäisi ajatella liian ilmatiiviisti. Kaikessa mikä koskee uskoa, on kysymys ihmisestä ja ihmisen elämästä. Täydellisesti onnistuneena ei ole mahdollista tulla Jumalan eteen. Eikä syntiseksi tekeytyneenä.
Keskeiset arvot ja normit ovat kiinni katsomuksen kivijalassa. Niinpä myös arvomme ovat entistä enemmän nautinto- ja itsekeskeisiä. Ei maailma toki toivoton ole. Aina onneksi löytyy niitä, jotka ponnistelevat yleisten katsomusten vastavirtaan.
(5) Särkynyt Peili
Perusasennoituminen elämään on pirstoutunutta. Särkyneen kuvan myöntäminen on kuitenkin hyvä lähtökohta. Jos ei tarvitse hallita eikä voittaa kaikkea eikä olla aina oikeassa, ymmärtää, että särkyneessä on jotain niin totta, että armo alkaa kirkastua. Usko ei ole virheettömyyttä eikä särkymättömyyttä. Usko on perusta, joka ei petä, vaikka kuvat särkyvät.
Mieltämme vaivaavat nykypäivänä toisaalta mielihyvän ja toisaalta uhkan, tuhon ja kaiken päättymisen mielikuvat. Ajankohtaisena esimerkkinä voisi sanoa, ettei mistään ole niin helppo puhua kuin ilmoista ja mistään niin vaikea kuin ilmastonmuutoksesta. Suurimman sotkun aiheuttaa se, että luulemme niillä tarkoitettavan samaa asiaa. Jos ilma lämpenee ulkona kaksi astetta niin tuskinpa ilman mittaria sitä huomaamme. Eihän kaksi astetta merkitse mitään! Mutta jos ilmasto lämpenee ja tuholaiset tuhoavat kuusemme ja punkit ja hirvikärpäset kansoittavat ihomme niin sitten olemme tutut ikävän muutoksen kanssa.
(6) Jumala luo, sovittaa ja kutsuu
Uskon ydin on Jumala ja lähimmäinen. Jos katselemme kirkkoa tai uskoa Jumalaan julkisuuden keskustelujen kautta näemme ehkä vain kärjekkäät mielipiteet. Uskon sydän sykkii kuitenkin syvemmällä. Ydin on Jumalan rakkaus meihin ihmisiin ja meidän ihmisten välittäminen toinen toisestamme.
Lähimmäinen ja Jumala ovat tätä maailmaa, siinä olemista ja toimimista. Jumala luo, sovittaa ja kutsuu. Olemme osa julkisuutta eli omaa aikaamme. Sen mukaan näyttää usein siltä kuin uskossa oli kysymys oikeista mielipiteistä. Yhteiskunnassa ja politiikassa näyttää olevan niin ja samat mallit ohjaavat myös seurakuntien ja kirkkojen elämää. Olemme maailmassa ja sen toimintatapojen mukaisia enemmän kuin olisi suotavaakaan.
Perinteestämme toki tiedämme, että uskon sisällön voi ilmaista tuhlaajapoikavertausta mukaillen näin: lakkaa märehtimästä menneisyyttäsi ja tule kotiin! Tämä ei tarkoita vain ajatustamme taivaasta vaan kristityn ja kristinuskon kohtaamista ja olemisen tapaa – armoa siis lyhyesti sanoen.
Julkinen keskustelu nojaa kärjistyksiin ja ääripäihin. Raamatusta pinnalla ovat väittelyissä tekstikohdat, joita ei lueta jumalanpalveluksissa. Raamattu on tietenkin kaikkien luettavissa kokonaan. Kiistojen yhteydessä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että messussa Raamatusta luetaan kaiken kaikkiaan vain valikoituja kohtia. Siihen on syynsä, johon palaan.
Nykyaikana meidän otettava vakavasti Raamatun maailma siinä, mitä siellä on ja mitä siellä ei ole. Esimerkiksi Suomen kirkon avioliittoon vihkimisen kaavoja siellä ei ole. Homoseksuaalinen -sanaa käytettiin tässä maailmassa ensimmäisen kerran 1800- luvun loppupuolella. Raamatussa sitä ei ole. Sen paremmin kuin muunsukupuolisuuttakaan. Nämä ovat yhtä lailla uusia kuten öljyn kulutus, geenipankit, ilmastonmuutos tai ydinaseet, joihin joudumme ottamaan kantaa. Vastauksia ei voi lukea Raamatusta mutta toki Raamattua lukien niitä selvitellään.
Raamatunkohtien valinta ja painoarvo ei tarkoita sitä, että pitäisi kieltää joidenkin lausumien olemassaolo. (Esimerkiksi ne Roomalaiskirjeenkohdat, joita on luettu julkisuudessa ovat tietenkin Raamatussa. Säädyttömyydet kuvaillaan selkokielellä niin kuin myös rehentelemiset, rakkaudettomuus, epäluotettavuus, pahuus ja pahanilkisyys. Näitä kohtia ei jumalanpalveluksissa lueta. Syy on minun mielestäni siinä, että silloin pitäisi lukea yksittäisiä lauseita enemmän. Jos luetaan sukupuolisuus kohdat niin samasta kappaleesta olisi hyvä lukea myös rakkaudettomuudesta ja säälimättömyydestä kertovat kohdat. Tuon roomalaiskirjeen syyllisyys-kohdan edellä on tunnettu Uskosta vanhurskas saa elää- lausuma ja ihmisten syyllisyys luettelon jälkeen sanotaan napakasti: ”Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi.” (Rm2:1) (Rm 1:16-) . Valitettavasti nykyisin ei ole juuri mahdollista keskustella kiihkotta Raamatusta.
Omassa lukemisessani ovat menossa alkupuolella Mooseksen kirjat ja loppupuolelta Luukkaan evankeliumi. Mooseksen kirjoista voi sanoa, että ne sisältävät paljonkin ohjeita, joita mitenkään ei voi noudattaa. Silti suhtaudun lukemiseen Jumalan sanana, opettelen hengittämään tekstiä ja saamaan kosketuksen johonkin perimmäiseen.
(7) Sama rasti eri suunnista
Havainnollistan kuvalla suunnistuksesta. Tämän päivän uskonnollista, poliittista, aatteellista keskustelua seuratessa tuntuu siltä kuin jotkut keskustelijat kuvittelisivat juoksevansa karttaa pitkin suoralla suunnalla maaliin. Oikeastihan suunnistus ei mene niin. Kenenkään ei elämässään ja uskossaan ole mahdollista kulkea suoralla suunnalla suoraan maaliin. Jokaisella niin suunnistuksen kuin elämänkin rastivälillä on runsaasti esteitä, jotka on otettava huomioon; kiviä, puita, jyrkänteitä, pehmeitä soita – tai pettymyksiä, ihastumisia, eroja, onnistumisia, itkua ja iloa. Oikeasti elämme maastossa mutta kuvittelemme elämäämme ikään kuin olisimme kartalla. Kun inhimillisyyden ymmärtäminen uskon väistämättömäksi maastoksi katoaa, muuttuu usko sydämettömäksi.
(8) Olemme maastossa. Raamatun kuva
Joskus joudumme elämän tapahtumissamme palaamaan samalle rastille monta kertaa. Ja aina maasto näyttää erilaiselta. Niin on asioiden laita myös Pyhässä kirjassa.
Ihmisten ja Jumalan maailma Raamatussa
Uusi testamentti ei puhu Jumalan sanan kirjaksitulosta vaan lihaksitulosta. (Joh.1:14). Jumalan sana ei tullut kirjaksi vaan ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Kirjan, Raamatun jokaisella rivillä kynä on kuitenkin ollut ihmisen kädessä. Jumalan sanalla on oikeastaan kolme hahmoa: Jeesus Kristus, Raamattu ja saarna.
Nykyinen keskustelu ei juurikaan ota vakavasti Raamatun arvovaltaa. Kovimmat Raamattua puoltavat äänenpainot tyytyvät toistamaan joitakin yksittäisiä lauseita. Uskollisuus Raamatun sanalle ei kuitenkaan ole ulkoa oppimista vaan sisällistä tuntemista.
Raamattu itsessään sisältää monia kehittyviä kaaria. Otan tässä vain yhden esimerkin: 2. Mooseksen kirjan luvussa 20 on kymmenen käskyn laki, johon kuuluu mm. käsky ”älä tapa”. Seuraavassa luvussa tulee sitten sovelluksia esimerkiksi tähän kohtaan näin: ”
| ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. |
| Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.” 2. Moos. 21:20-21.
Nykyisin sanoisimme tuon ja monen muun esimerkin valossa, että Pyhä kirja ei käy sanasta sanaan noudatettavaksi.
Samoin laki ja terveydenhuollon etiikka asettavat rajoja asioille, joihin Raamattu kehottaa esimerkiksi sairauksien hoidossa. Papit eivät hoida spitaalisia eikä sairastuneita pidetä saastaisina.
Missä sitten kulkee raja? Raja käy selville muistelemalla Sigfrid Sireniusta. Tullessaan Kuusankoskelle Sirenius olisi voinut ajatella, että hän kohtaa ihmisiä, joista toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä. Jos hän olisi valinnut oikeassa olevien puolen, hänestä olisi tullut hengenheimolaistensa kunnioitettu pappi, mutta tehtävä olisi jäänyt tekemättä. Tehtävällä tarkoitan kurottautumista jonnekin ohi oikeassa ja väärässä olemisen ja oikeiden ja väärien mielipiteiden maailman. Tarkoitan tätä ihmisten maailmaa, jollaisessa juuri nyt elämme. Tauko (9) Kirkko tunnustaa
On tärkeää tuumia kysymystä, miksi jotkin Raamatun kohdat saattavat soveltua hyvin sanatarkasti noudatettavaksi ja jotkin toiset kohdat taas ilmiselvästi eivät sellaisiksi sovellu. Lyhyesti viittaan tässä kirkkomme käsitykseen asiasta.
Kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Usko on lausuttu uskontunnustuksessa. Nämä kolme sanaa kannattaa tuumia huolella, kun puhumme Raamatusta ja uskosta: *TUNNUSTAA, *PERUSTUU, *ON LAUSUTTU.
Ne avaavat näkymä samaan asiaan eli Jumalan sanaan mutta eivät ole sama asia. Tunnustaminen on kirkon olemassaolon tarkoitus, Raamattu on perusta, kivijalka, mutta Raamattu ei ole kivijalan päälle rakennettu talo. Taloon joudutaan ehkä rakentamaan väliseiniä tai purkamaan niitä, avaamaan uusia ikkuna-aukkoja jne. Kivijalkaan ei kuitenkaan tarvitse kajota mutta sitä on huollettava. Eli on siis syytä tutkia perustaamme, raamattukäsitystämme.
Pyhä kirja
Ajattelen, että Raamattu on Pyhä kirja ja alusta loppuun Jumalan sanaa ja alusta loppuun ihmisten kirjoittama. Raamattu on kokonaisuus, jossa on paljonkin sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia. Osaltaan ne johtuvat pitkästä raamatunhistorian ajasta. Toiseksi ne johtuvat siitä, ettei Raamattu ole opin johdonmukainen esitys vaan elämän kirja ja elämänmakuinen kirja.
(10) Pyhä kirja sisältää historiaa, lauluja, sananlaskuja… Pyhä kirja on elämää kaikkine säröineen ja epäjohdonmukaisuuksineen. Se sisältää historiaa, lauluja, sananlaskuja, rakkausrunoja, profetioita ja ennustuksia, kirjeitä ja tietenkin neljä erilaista kertomusta Jeesuksen elämästä. Käyttämässäni Raamatun painoksessa on 1643 sivua, kullakin sivulla kaksi palstaa, tiheää, pienellä kirjoitettua tekstiä. Joskus tuntuu, että ovatko yksioikoisia väitteitä esittävät edes lukeneet koko kirjaa.
Meidän kirkkomme opettaa, että uskontunnustus kertoo tiivistetysti Raamatun olennaisen sisällön. Yritän lukea Raamattua paljon. En lue sitä saadakseni mielipiteitä vaan hengelliseksi ravinnoksi. Jumala puhuu hyvin monenlaisten tapahtumien ja hyvin erilaisten ihmisten kautta. Jumala puhuu myös sellaisten tapahtumien, tapojen ja kulttuurin kautta, joka meille nyt on käsittämätöntä ja jopa vastenmielistä. Näihin kuuluvat esimerkiksi Jumalan kosto, eläinten uhraamiset tai vanhempien hylkääminen evankeliumin työn takia.
Raamattu puhuu tänään. Raamattu puhuu Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen ja Pyhän Hengen kautta lähimmäistemme äärettömän suuresta arvosta kanssakulkijoinamme.
Viime vuosina olen mm. kirkolliskokouksessa puhunut sen puolesta, että kirkkomme ottaisi vastuun raamattukäsityksestä. Nykyisin me seilaamme kaikenlaisten kirkkopoliittisten opintuulten heiteltävinä. Raamattu on tulkinnoille hyvin altis ja otollinen. Kirkon pitää ottaa vastuu siitä, miten Raamattua tulkitaan, kun tehdään päätöksiä.
Tarvitsemme toisiamme. Kipeästi. Tunnemme soutavamme yksin. Emme kuitenkaan ole yksin. Tässä on tyttäreni Elinan hiilipiirros meistä yksinäisistä soutajista elämän ristiaallokoissa. Tarvitsemme toisiamme! Tarvitsemme lähimmäisiä! Jumalan löytäminen on samalla toisten ihmisten löytämistä.
(11) Elinan hiilipiirros
Olemme harhautuneet kauas siitä, että me kristityt ymmärtäisimme saattaa esille uskomme keskeisimmän aarteen. Jumala on tahtonut luoda maailman ja tahtoo ihmisille hyvää. Jumala on tullut ihmiseksi Jeesuksessa ja on meille Jumalan Sana. Uskossa on kysymys ihmisestä ja ihmisen sovituksesta sekä itsensä että perimmäisen todellisuuden eli Jumalan kanssa. Jumala kutsuu Pyhän Hengen kautta yhteyteensä. Yhteys tarkoittaa rukousta, siunausta ja anteeksiantoa. Jeesuksesta kertovat evankeliumit ovat yksimielisiä siitä, kuinka mahdoton fariseusten oli ymmärtää, hyväksyä, ottaa vastaan Jeesuksen toimintaa ja sanomaa. Tästä on kysymys tänäänkin. Ajan hengen mukainen oikeassa olemisen usko estää pääsyn Jeesuksen lähelle ja osalliseksi armosta ja rakkaudesta.
Kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Usko on lausuttu uskontunnustuksessa. (Kirkkolaki 1.1).
|
| Lopuksi: Raamatun efesolaiskirjeessä on selkeä kasvutavoite: |
| (12) Ef 4:13-16 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, |
| silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. |
| Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. |
| Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
(13) Uskon harjoittaminen on kiinnostavaa
Meidän on aika kääntää katseet siihen, että uskon harjoittaminen on kiinnostavaa. Sireniuksen toiminnasta ei olisi täällä tullut mitään, jos hän olisi keskittynyt murehtimaan seurakuntarakenteita tai jäsenkatoa.
(14) Kiitos! Jumalan siunausta! |
----
”Siun seurakunta” – Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvitys
Tällä syksyllä 2016 käynnistyneellä hankkeella on oma sivusto alempana uudella otsikolla Siun seurakunta. Loppuraportti 31.5.2017.
---
Seurakuntarakenteen aiempia selvitystehtäviä
Neuvotteluja Loviisan seudun seurakuntien yhteistyöstä (YKN:n toimeksianto 2.11.2011). Raportti: Läheisyys ja kieli. Loviisanseudun seurakuntayhtymän rakenne ja tehtävä/ Närhet och språk. Strukturen och uppgifterna för Lovisanejdens kyrkliga samfällighet. YKV 13.2.2012.
Yhdessä eteenpäin. Vantaan seurakuntarakenteen kehittäminen. 29.4.2008.
Vantaan seurakuntien Yhteisen kirkkoneuvoston 11.4.2007 tilaama selvitys.
Paikallisneuvottelija Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntarakennetta
koskevassa selvitystyössä 2006-2007. Pj. TT Jaakko Ripatti
Anttolan, Mikkelin maaseurakunnan ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntarakenteen selvitysmies tuomiokapitulin 27.9.1999 määräämänä ja
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntajaon muutosta koskeneen aloitteen
selvitysmies 2.9.2003 lähtien yhdessä TT Jaakko Ripatin kanssa.
---
---
Lisäksi: CD Eini-Annukka, Unteni maa.
Eini Annukka Perälä, sopraano, Liisa Pimiä piano. Äänitetty Voikkaan kirkossa 12.4.2010. Julkistamiskonsertti oli Kuusankoskitalon Voikkaa -salissa 15.5.2011. Äänitys ja masterointi Matti Heinonen Pro Audile Oy, Vantaa, Eini-Annukan valokuvat Roberta Roo Studio Ibis, Loviisa, Layout Mainostoimisto Henrietta, Kotka, Painatustyö ja levyn valmistus Data-Mate Oy, Helsinki.
Upea lahjaksi! CD - levyä a 20 e voi tilata osoitteestani mattiseppo.perala@gmail.com.